Saara Ranin

Saara Wilhelmiina Ranin, o.s. Muinonen (3. maaliskuuta 1898 Hamina – 3. maaliskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja ohjaaja. Hän teki huomattavan uran ohjaajana ja näyttelijänä eri teattereissa Kotkassa, Tampereella, Porissa ja Helsingissä. Lisäksi hän tuli tunnetuksi useista elokuvarooleistaan. Hän oli naimisissa Helge Raninin kanssa. Näyttelijä ja teatterineuvos Matti Ranin oli hänen poikansa. Raninille myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna 1954. Hänen filmografiaansa kuuluvat muun muassa elokuvat Natalia (1979), Komisario Palmun erehdys (1960), Ryysyrannan Jooseppi (1955) ja Säkkijärven polkka (1955). Saara Raninin aktiivinen elokuvaura ajoittuu vuosiin 1946–1961. Vuonna 1927 hänellä oli Haapalan ottotyttären rooli mykkäelokuvassa Ei auta itku markkinoilla. Samaisessa filmissä Helge Raninilla oli pääosa ja Matti Ranin puolestaan esitti seitsenkuukautista poikalasta. Elokuva on tuhoutunut. Vuonna 1979 Saara Ranin näytteli vanhaemäntä Näljänkää Matti Kassilan Nataliassa. Raninin elokuvaroolit olivat sivuosia, usein hyvin vaatimattomia tarkemmin nimeämättömiä osia, kuten koiraa ulkoiluttava nainen elokuvassa Paksunahka (1958). Muistetuimpia osia lienee luisevan laskelmoivan Amalia Rygseckin rooli klassikossa Komisario Palmun erehdys (1960). Hella Wuolijoki -filmatisoinnissa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946) Ranin näytteli herrassönskää. Hänellä oli sivuosia myös muun muassa elokuvissa Hilmanpäivät (1954), Ryysyrannan Jooseppi (1955) ja Syntipukki (1957).